IHMEIDEN IHME ?

Me synnyimme tähän maailmaan kätilön avustamina, äitimme eivät saaneet lapsilisijä eivätkä isämme isyyslomaa, emmekä saaneet valtion äitiyspakkausta.
Meidät opetettiin niistämään nenä,tervehtimään aikuisia ja teitittelemään.
Meidän tuli syödä lautanen tyhjäksi ja totella vanhempia.
Kuljimme kouluun monoissa,ja pyhäpuku tehtiin sisarusten vanhasta.
Söimme koulussa omia eväitä ja luimme sisaruksilta perittyjä kirjoja.
Emme saaneet seksuaalivalistusta ja me jäätiin jälki-istuntoon.
Opettajat peloitelivat, uhkailivat ja tukistivat.
Emme osanneet oikein ryhmääntyä, emme saaneet myönteisiä ihmissuhdemalleja,
Meistä ei juurrutettu väkivalta-asenteita eikä meillä ollut ohjattua vapaa-ajan viettoa,
Emme tavanneet koulukuraatoria,mutta kanttori opetti laulua.
Me emme tienneet sopeutumattomuudesta, huumeista tai paineista.
Emmekä sosiaalipsykologiasta.

MITEN IHMEESSÄ OLEMME SELVIYTYNEET?